Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Juupa juu.
Olen kaiketi saanut ystävieni keskuudessa mainetta jonkinlaisena ääninatsina. En tiedä milloin ihmiseltä katosi kaipuu rauhaan ja pehmeisiin ääniin, mutta jotenkin tuntuu että juuri kukaan ei nykyään välitä melusta.
Valitan esimerkiksi mopoista ja moottoripyöristä. En voi sietää niiden ääntä, ja olen varma että ne olisi mahdollista rakentaa hiljaisemmiksin - mutta luulen ettei sitä edes haluta. On hienoa, kun mopo ärsyttää.
Isompien ajoneuvojen peruutuspiippaus nyppii aivan julmetusti. Tekee aina mieli kysyä, tuliko autoista jossain vaiheessa äänettömiä. Näkövammaiset tuskin kaipaisivat noin kovaa ääntä - he kun oppivat poimimaan ympäristöstä tärkeitä ääniä muutenkin. Miksi piippaus on niin iso? Onko asiaa kukaan edes miettinyt? On vain lätkäisty jokin lukema papereihin. Pienempi ja tunnistettavampi ääni, sanon minä.
Valitan baarissa, kun jokin pöydällinen äityy laulamaan. Keskimäärin olen huomannut, että lauluääni, sanojen muistaminen ja nuottikorva korreloivat käänteisesti lauluhalun ja äänenvoimakkuuden kanssa. Valtaosaa asiakkaista laulelu ei häiritse.
Lauluakin pahempaa ovat erilaiset pöytärummutuksen SM-kisat, joita järjestetään hämmästyttävän usein. Useimmille mittelölajeille sentään riittää yksi vuotuinen tapahtuma.
Selkeä kuvio baareissa on taustamusiikin ja puheensorinan tasainen kipuamiskilpa. Lienee olemassa jokin yleinen ajatus, että muzak luo intiimiyttä ja vähentää noloutta. Emme halua kuulla naapuripöydän naisten tamponitarinoita. Mutta jotta puhe kuuluisi musiikin yli, pitää tietysti puhua lujempaa - ja kierre on valmis.
Hupaisinta on se, että taustamusiikilla ei ole aina edes merkitystä. Ihmiset vain kokevat että pitää puhua lujempaa. Lopulta kaikki huutavat, ja minun tekee mieli huutaa: "Hiljaa!" Entä jos kaikki silloin vaikenevat? Huomaavatko he, että turhaan on tunti ääntä väsytetty?
Ehkä sillä hetken rauhan saa, mutta sitten taas joku enemmän ottanut kokee saavansa liian vähän huomiota. Tai pelkää muiden pitävän tyhmänä ja nauraa siksi kuuluvasti. Kaikkihan me tiedämme, että tämä auttaa.
Juupa juu.
Olen kaiketi saanut ystävieni keskuudessa mainetta jonkinlaisena ääninatsina. En tiedä milloin ihmiseltä katosi kaipuu rauhaan ja pehmeisiin ääniin, mutta jotenkin tuntuu että juuri kukaan ei nykyään välitä melusta.
Valitan esimerkiksi mopoista ja moottoripyöristä. En voi sietää niiden ääntä, ja olen varma että ne olisi mahdollista rakentaa hiljaisemmiksin - mutta luulen ettei sitä edes haluta. On hienoa, kun mopo ärsyttää.
Isompien ajoneuvojen peruutuspiippaus nyppii aivan julmetusti. Tekee aina mieli kysyä, tuliko autoista jossain vaiheessa äänettömiä. Näkövammaiset tuskin kaipaisivat noin kovaa ääntä - he kun oppivat poimimaan ympäristöstä tärkeitä ääniä muutenkin. Miksi piippaus on niin iso? Onko asiaa kukaan edes miettinyt? On vain lätkäisty jokin lukema papereihin. Pienempi ja tunnistettavampi ääni, sanon minä.
Valitan baarissa, kun jokin pöydällinen äityy laulamaan. Keskimäärin olen huomannut, että lauluääni, sanojen muistaminen ja nuottikorva korreloivat käänteisesti lauluhalun ja äänenvoimakkuuden kanssa. Valtaosaa asiakkaista laulelu ei häiritse.
Lauluakin pahempaa ovat erilaiset pöytärummutuksen SM-kisat, joita järjestetään hämmästyttävän usein. Useimmille mittelölajeille sentään riittää yksi vuotuinen tapahtuma.
Selkeä kuvio baareissa on taustamusiikin ja puheensorinan tasainen kipuamiskilpa. Lienee olemassa jokin yleinen ajatus, että muzak luo intiimiyttä ja vähentää noloutta. Emme halua kuulla naapuripöydän naisten tamponitarinoita. Mutta jotta puhe kuuluisi musiikin yli, pitää tietysti puhua lujempaa - ja kierre on valmis.
Hupaisinta on se, että taustamusiikilla ei ole aina edes merkitystä. Ihmiset vain kokevat että pitää puhua lujempaa. Lopulta kaikki huutavat, ja minun tekee mieli huutaa: "Hiljaa!" Entä jos kaikki silloin vaikenevat? Huomaavatko he, että turhaan on tunti ääntä väsytetty?
Ehkä sillä hetken rauhan saa, mutta sitten taas joku enemmän ottanut kokee saavansa liian vähän huomiota. Tai pelkää muiden pitävän tyhmänä ja nauraa siksi kuuluvasti. Kaikkihan me tiedämme, että tämä auttaa.
RSS Feed
